Työpaikan kahvihuoneessa tuli puhetta kahvinkeittimen puhdistamisesta. Olin yllättynyt siitä, miten moni
kertoi pesevänsä irto-osat astianpesuaineella joka ikisen
kahvinkeiton jälkeen.
Yksi sanoi, että kahvi alkaa maistua
eltaantuneelta, jos kannua ei pese joka välissä.
Toinen oli lukenut
jostain, että kahvirasva nostaa kolesterolitasoa ja arveli keittimen
hysteerisen puhdistamisen vähentävän nautitun rasvan määrää.
Kumpikin keitti kahvinsa kotona aivan tavallisella keittimellä ja
käytti paperisuodattimia. Tunsin itseni jonkinlaiseksi
ilonpilaajaksi, kun huomautin, että kollegani toimivat vastoin
parempaa tietoa.
Mitä kahvirasva siis on ja mitä se
tekee? Kyseessä on diterpenoidialkoholi, jota kutsutaan
kafestoliksi. On totta, että se lisää niin sanotun pahan
kolesterolin määrää veressä. Tavallisella keittimellä
keitettäessä rasva jää kuitenkin paperisuodattimeen. Se ei siis
kerry sen paremmin kahvinkeittimen kannuosan kuin verisuontenkaan
seinämiin.
Pannukahvi ja muut suodattamattomat
kahvit (kuten espresso) sen sijaan kyllä lisäävät – ainakin
teoriassa – sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa, mutta niitäkin
täytyy kyllä juoda monta kuppia päivässä ennen kuin vaikutus on
oikeasti merkittävä. Myös kestosuodattimista kahvirasva ilmeisesti
pääsee läpi.
Itse ainoastaan huuhtelen
kahvinkeittimen irto-osat. Noin kerran viikossa pesen ja puhdistan
koko hoidon. Suppilo, johon suodatinpaperit laitetaan, puhdistuu
parhaiten ruokasoodalla ja kostealla astiaharjalla. Vesisäilöön ja
putkistoon kertyvä kalkki lähtee etikkaliuoksella: yksi osa vettä
ja yksi osa väkiviinaetikkaa vesisäiliöön ja naps, kone päälle.
Minä noudatan yleensä marttojen vanhaa neuvoa ja keskeytän
pulputuksen puolessavälissä, annan etikan vaikuttaa kymmenisen
minuuttia ja sitten napsautan keittimen takaisin päälle.
Etikkakylvyn jälkeen annan koneen pyörittää vielä muutaman
kannullisen puhdasta vettä.
