Kahvinkeittimen puhdistamisesta

Työpaikan kahvihuoneessa tuli puhetta kahvinkeittimen puhdistamisesta. Olin yllättynyt siitä, miten moni kertoi pesevänsä irto-osat astianpesuaineella joka ikisen kahvinkeiton jälkeen. 

Yksi sanoi, että kahvi alkaa maistua eltaantuneelta, jos kannua ei pese joka välissä. 

Toinen oli lukenut jostain, että kahvirasva nostaa kolesterolitasoa ja arveli keittimen hysteerisen puhdistamisen vähentävän nautitun rasvan määrää. Kumpikin keitti kahvinsa kotona aivan tavallisella keittimellä ja käytti paperisuodattimia. Tunsin itseni jonkinlaiseksi ilonpilaajaksi, kun huomautin, että kollegani toimivat vastoin parempaa tietoa.

Mitä kahvirasva siis on ja mitä se tekee? Kyseessä on diterpenoidialkoholi, jota kutsutaan kafestoliksi. On totta, että se lisää niin sanotun pahan kolesterolin määrää veressä. Tavallisella keittimellä keitettäessä rasva jää kuitenkin paperisuodattimeen. Se ei siis kerry sen paremmin kahvinkeittimen kannuosan kuin verisuontenkaan seinämiin.

Pannukahvi ja muut suodattamattomat kahvit (kuten espresso) sen sijaan kyllä lisäävät – ainakin teoriassa – sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa, mutta niitäkin täytyy kyllä juoda monta kuppia päivässä ennen kuin vaikutus on oikeasti merkittävä. Myös kestosuodattimista kahvirasva ilmeisesti pääsee läpi.

Itse ainoastaan huuhtelen kahvinkeittimen irto-osat. Noin kerran viikossa pesen ja puhdistan koko hoidon. Suppilo, johon suodatinpaperit laitetaan, puhdistuu parhaiten ruokasoodalla ja kostealla astiaharjalla. Vesisäilöön ja putkistoon kertyvä kalkki lähtee etikkaliuoksella: yksi osa vettä ja yksi osa väkiviinaetikkaa vesisäiliöön ja naps, kone päälle. 

Minä noudatan yleensä marttojen vanhaa neuvoa ja keskeytän pulputuksen puolessavälissä, annan etikan vaikuttaa kymmenisen minuuttia ja sitten napsautan keittimen takaisin päälle. Etikkakylvyn jälkeen annan koneen pyörittää vielä muutaman kannullisen puhdasta vettä.

Entäpä suklaa, onko se sitten terveellistä?

Suklaa on erittäin suosittua kaikkialla maailmassa. Jo varmasti suosionsa vuoksi myös suklaan vaikutuksesta ihmiseen ja sen elimistöön on puhuttu erittäin paljon, ja sitä on tutkittu useissa eri tutkimuksissa -- niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa.

Myös paljon urbaanilegendoja ja "omakohtaisia" epätosia tietoja löytyy ympäri Internetiä. Siksi monen mieltä varmasti painaakin, että mikä on totuus suklaasta. Tutkimustenkin tulokset ovat osittain olleet ristiriitaisia, mutta muutamia varmoja seikkoja on kuitenkin pystytty osoittamaan. Nämä ovat luonnollisesti normaalisti sidoksissa suklaan tyyppiin / vahvuuteen.


Antioksidantit
Suklaassa on flavoinideja, jotka toimivat tukimusten mukaan tehokkaina antioksidantteina. Tutkimukset ovat kuitenkin olleet melko pelkistettyjä. Flavoinidit tulevat suoraan suklaasta, joten puhtaan suklaan määrä vaikuttaa olennaisesti antioksidanttien määrään. Suklaan terveysvaikutuksia ei kuitenkaan voi ylistää tämän vuoksi, sillä kaakaojauheessakin on jopa kymmenen kertaa enemmän suklaata kuin tummassa suklaassa. Valkosuklaassa puolestaan ei antioksidantteja ole lainkaan, sillä sen valmistuksessa ei käytetä flavoinideja. Myös maitosuklaassa olevan suklaan määrä on niin vähäistä, ettei sillä edes päivittäisellä käytöllä ole huomattavaa vaikutusta ihmisen antioksidanttijärjestelmään tai terveyteen.


Hyvät pahat rasvat
Kaakaopavuissa, joista suklaa valmistetaan, on hyvin paljon myös rasvaa. Rasvat ovat elimistölle sekä hyväksi, että pahaksi. Nämä niin sanotut pahat rasvat ovat sydämelle hallaa tekeviä tyydyttyneitä rasvoja. Kuitenkin suurin osa tyydyttyneistä rasvoista on steariinihappoa, joka taas on joidenkin tutkimusten mukaan enemmän sydänystävällisempiä kuin tavalliset tyydyttyneet rasvahapot.
Myös eri rasvoilla on merkitystä niiden terveydelliseltä vaikutukselta -- maitorasvaa löytyy esimerkiksi maitosuklaasta, kun taas kovetettua kasviöljyä sukalaissa, joiden valmistamiseen ei käytetä maitoa lainkaan. Mikäli haluaa valita kaikkien sydänystävällisimmän ja rasvoiltaan terveellisimmän suklaan, se on hieman vähemmän sellaisenaan nautittuna suosittu tumma suklaa, joka sisältää myös paljon kaakaota, eli antioksidanttejakin löytyy myös muita suklaita enemmän.


Kohtuullisuuden rajoissa terveellistä
Suklaan terveysvaikutuksista sydämelle ja verisuonille on tutkittu ainoastaan hyvin pienellä aikavälillä, jonka vuoksi pidempi aikaisen käytön hyödyistä tai haitoista näiden terveysseikkojen kohdalta on hyvin vähän tietoa.
Sen verran asiaa on kuitenkin saatu tutkittua, että lyhyellä aikavälillä suklaa ja kaakao tekee hyvää sydämelle ja verisuonille. Luonnollisesti näitä ei voi kuitenkaan edes suositella näihin liittyvien sairauksien hoitoon tai ennalta ehkäisyyn juuri lyhyen tutkimusvälin vuoksi.

Tutkimukset ovat muutoinkin olleet hieman lyhyempiä ja harvakseltaan todettuja, mutta suklaan on joidenkin tulosten mukaan osoitettu mm. vähentävän verenpainetta, parantavan valtimoverenkiertoa, vähentävän sydänkohtauksen riskiä, sekä auttavan krooniseen väsymysoireyhtymään.

Tehtyjen tutkimuksien perusteella on kuitenkin paljon syytä uskoa ja toivoa, että tulevaisuudessa suklaan muistakin terveysvaikutuksista saataisiin enemmän tietoa, ja nykyiset tulokset saisivat vahvemman pohjan alleen.


Miten voin valita terveellisimmän suklaan?
Vaikka tumma suklaa sisältääkin eniten antioksidantteja, ei sitä suoraan voida laskea terveellisimmäksi suklaaksi, vaan terveysvaikutukset riippuvat suklaan valmistustavasta. Todennäköisesti terveydestään kiinnostuneen kannattaa kuitenkin hankkia luomusuklaata.

Antioksidantit katoavat suklaasta nimittäin yleensä kuumennettaessa sitä, sittä flavonoidit kestävät kuumentamista erittäin huonosti niin, että säilyttäisivät vielä kaikki ainesosansa. Yleensä suklaa sulatetaan valmistuksessa, joka näin ollen johtaa suurimman osan antioksidanteista katoamiseen.

Suklaan valmistuksessa se yleensä alkaloidaan, joka johtaa myös antioksidanttien vähenemiseen. Alkolointi tehdään suklaan maun pehmentämiseksi. Antioksidantteihin vaikuttaa myös se, miten suklaa säilytetään -- niin eri valmistuvaiheissa, kuin tehtaalta lähdettyäänkin. Mikäli suklaa kuumenee tai kylmenee liikaa, se menettää ravintoarvojaan kuten moni muukin ruoka-aine.

On myös hyvä muistaa, että monet suklaat sisältävät runsaasti kaloreita, joiden nauttiminen liiallisena päiväannoksena ei ole hyväksi kenellekään. Suklaata tulee muutoinkin nauttia kohtuullisuuden rajoissa -- hyvätkään ominaisuudet eivät vaikuta, mikäli suklaata syödään liikaa -- vaarana voi olla esimerkiksi liikalihominen, jolla on huomattavasti enemmän huonoja terveysvaikutuksia kuin antioksidanteilla hyviä.

Monet suklaat eivät ovi myöskään maitoallergikoille, josta johtuen kannattaa tarkistaa suklaan sisältöaineet allergioiden varalta. Monet kaupassa myytävät suklaat saattavat sisältää myös pieniä määriä pähkinää, joille osa ihmisistä on myös allergisia. Myös mahdollisesti mantelia sisältäviä suklaita on. Myös erilaiset makusuklaat sisältävät eri ainesosia. Luethan siis pakkausselosteen huolella mikäli sinulla on tai edes epäillään allergiaa jollekin suklaan raaka-aineista.

Silloin tällöin makeisena syöty suklaa ei kuitenkaan ole vaarallista -- kosmeettisena haittana voidaan pitää mahdollista kasvojen "kukkimista", mutta suklaan loistava maku on usein sen arvoista!